Jo pienenä tyttönä olen sanonut, että Nalle Puh on parasystäväni.
Tänä päivänäkin olen samaa mieltä.
Ainoa ero on siinä, että tänä päivänä ymmärrän sen miksi sitä mieltä olen.
Love,
Claudia
perjantai 17. toukokuuta 2013
torstai 16. toukokuuta 2013
KesäKesäKesäKesä
Kesä tulee, jippii!
Koko talven oon odottanut että tulisi lämmin ja pystyisi olemaan ulkona vähemmällä vaatevarustuksella ja nyt, nyt se on mahdollista ! Harmi on vaan se, että minulla ei oikein ole sopivan kokoisia kesävaatteita, kun tämä mollukka tuossa keskivartalolla vie aika paljon tilaa. Mutta ei sekään enää kauaa siinä viihdy! Tänään on nimittäin päivälleen tasan kuukausi jäljellä Haikara-Airin arvioituun saapumisaikaan! Jännät paikat, jännät paikat.
Nyt on muutenkin jotenkin paljon mukavampaa. Ei jaksa turhaan stressata. Nyt enää pitäisi muutama koulujuttu loppuun ja sitten voinkin nauttia täysin siemauksin kesän tulosta !
Ja tänään taas Leijonalätkää !
Love,
Claudia
Koko talven oon odottanut että tulisi lämmin ja pystyisi olemaan ulkona vähemmällä vaatevarustuksella ja nyt, nyt se on mahdollista ! Harmi on vaan se, että minulla ei oikein ole sopivan kokoisia kesävaatteita, kun tämä mollukka tuossa keskivartalolla vie aika paljon tilaa. Mutta ei sekään enää kauaa siinä viihdy! Tänään on nimittäin päivälleen tasan kuukausi jäljellä Haikara-Airin arvioituun saapumisaikaan! Jännät paikat, jännät paikat.
Nyt on muutenkin jotenkin paljon mukavampaa. Ei jaksa turhaan stressata. Nyt enää pitäisi muutama koulujuttu loppuun ja sitten voinkin nauttia täysin siemauksin kesän tulosta !
Ja tänään taas Leijonalätkää !
Love,
Claudia
perjantai 10. toukokuuta 2013
Sitä kaikkea ja kaikkea siltä väliltä
Huh, tässä on ollut taas aikamoinen viikko takana! Tiistaina kävin EKKS:lla kontrollissa, sen seurauksena, kun muutama viikko sitten jouduin siellä majailemaan hiukkasen pidemmän tovin. Kaikki oli oikein mallillaan, niin itselläni, kuin myös tuolla pienemmälläkin. Lääkäri toivotti meidät tervetulleeksi taas osastolle, kunhan alkaa siltä tuntumaan. Eli seuraavan kerran kun sinne joudun lähtemään, mitä luultavammin palaan sieltä kahdessa osassa ! Ja tosiaan, pikkuisen arvioituun saapumisaikaan on enää vain 36päivää jäljellä, joten alkaa tässä pikkuhiljaa jännittämäänkin.
Eilen iltapäivällä aloitin taas hurjan siivousurakan ja ensimmäisenä kohteena olikin meidän kylppäri ja sauna. Siihen vierähtikin kolmisen tuntia ja kyllä nyt kelpaa! Iltasesta kävin vielä itsekseni saunassa rentoutumassa kera kasvonaamion ja jalkahoidon. Voin sanoa että uni tuli kyllä aika hyvin!
Tänään urakka sitten jatkuikin. Omaksi onnekseni saun vähän apuvoimia, sillä en olis itse kyllä jaksanut, vai pitäisikö sanoa kyennyt koko hommaa itsekseni tekemään. Nyt on kuitenkin koti kuosissa ja melkein kaikki vauvaakin varten valmiina. Oma kroppa kyllä kertoo että on jotakin tehnyt.. Selkää särkee ihan kamalasti ja vatsa ihan kivikovana kokoajan. Kävelessä näytän ihan kuin olisi metrinen halko poikittain sanonko missä.. Huvittavan näköistä, mutta ei yhtään mukavan tuntuista.
Sen tiedän että tänään en tee enää mitään muuta kuin makaan sohvalla hiukan herkutellen ja nauttien MM-jääkiekosta, Suomi-Venäjä. Saa nähdä miten äkäinen joukkue siellä meitä odottaa eilisen Ranskalle häviön jäljiltä.
Mitenkäs, seuraatteko te MM-kisoja?
Tämä postaus oli nyt vähän tälläinen "hei mitä kuuluu", kun niin kovin halusin kirjoittaa, mutta en oikein keksinyt mistä kirjottaisin ja kun aikaakin oli jo kulunut viime postauksesta. Nyt siis toivoisin saavani ehdotuksia ja toiveita tulevia postauksia varten!
Ja vielä loppukevennykseksi masusta viikon takaista kuvaa. :)
Hyvää viikonloppua kaikille! ♥
Love,
Claudia
Eilen iltapäivällä aloitin taas hurjan siivousurakan ja ensimmäisenä kohteena olikin meidän kylppäri ja sauna. Siihen vierähtikin kolmisen tuntia ja kyllä nyt kelpaa! Iltasesta kävin vielä itsekseni saunassa rentoutumassa kera kasvonaamion ja jalkahoidon. Voin sanoa että uni tuli kyllä aika hyvin!
Tänään urakka sitten jatkuikin. Omaksi onnekseni saun vähän apuvoimia, sillä en olis itse kyllä jaksanut, vai pitäisikö sanoa kyennyt koko hommaa itsekseni tekemään. Nyt on kuitenkin koti kuosissa ja melkein kaikki vauvaakin varten valmiina. Oma kroppa kyllä kertoo että on jotakin tehnyt.. Selkää särkee ihan kamalasti ja vatsa ihan kivikovana kokoajan. Kävelessä näytän ihan kuin olisi metrinen halko poikittain sanonko missä.. Huvittavan näköistä, mutta ei yhtään mukavan tuntuista.
Sen tiedän että tänään en tee enää mitään muuta kuin makaan sohvalla hiukan herkutellen ja nauttien MM-jääkiekosta, Suomi-Venäjä. Saa nähdä miten äkäinen joukkue siellä meitä odottaa eilisen Ranskalle häviön jäljiltä.
Mitenkäs, seuraatteko te MM-kisoja?
Tämä postaus oli nyt vähän tälläinen "hei mitä kuuluu", kun niin kovin halusin kirjoittaa, mutta en oikein keksinyt mistä kirjottaisin ja kun aikaakin oli jo kulunut viime postauksesta. Nyt siis toivoisin saavani ehdotuksia ja toiveita tulevia postauksia varten!
Ja vielä loppukevennykseksi masusta viikon takaista kuvaa. :)
Hyvää viikonloppua kaikille! ♥
Love,
Claudia
torstai 2. toukokuuta 2013
How lucky I am to having something that makes saying goodbye so hard?
Tässä alkaa nyt olla suht ajankohtaisena aiheena se miten omat ystäväni alkavat lähteä opiskelemaan toisille paikkakunnille ja miten itselläni tulee muuttumaan elämäntilanne hurjasti. Tällä hetkellä antaisin kyllä mitä tahansa, että voisin pysäyttää ajan hetkeksi.
Vasta me kaikki odotimme että saadaan mopokortit ja että mennään riparille. Nyt siitäkin on jo 4 vuotta aikaa. Mihin ihmeeseen se aika oikein hupenee? Vuosia vierähtää ohitse, mutta mitään ei tunnu tapahtuvan. Kavereiden kanssa suunniteltiin miten lähdetään lukion jälkeen opiskelemaan jollekin isolle paikkakunnalle ja muutetaan kimppakämppään ja vietetään opiskelijaelämää. Olishan se ollut aivan mieletön kokemus, mutta tällä kertaa se tulee jäämään omalta osaltani välistä. Harmittaahan se, mutta en kuitenkaan kadu hetkeäkään, että olen tälläisen päätöksen tehnyt, päättänyt perustaa perheen ihmisen kanssa jota ilman en osaa, halua, enkä toivottavasti ikinä joudukaan olemaan.
Vaikka moni kavereistani täältä lähteekin omille teilleen, tiedän, että yksikään heistä ei tule unohtamaan meidän yhteisiä aikoja, enkä itsekään tule niitä unohtamaan. eikä niitä pidäkään unohtaa, eikä pidä ajatella että näitä ihmisiä ei tulisi enää ikinä näkemään, sillä asiahan ei niin tule olemaan. Tässä vaiheessa meidän yhteinen tie vaan haarautuu ja toiset lähtevät jatkamaan sitä toista tietä, mutta jossain vaiheessa nämä tiet taas yhdistyvät.
Näistä ystävistä vielä vähäsen. Itse olen tehnyt niin paljon asioita joita kadun ja joilla olen loukannut ystäviäni, olen tehnyt virheitä. Tiedän myös senkin, että jotkut asiat ovat olleet melkeinpä anteeksi antamattomia. Tiedän sen että näiden asioiden takia ystäväni ovat puhuneet minusta hirveän rumia asioita. Sitä en tiedä ovatko he niitä asioita tarkoittaneet, mutta itse elän siinä ajatuksessa, että vihaisena sanoo asioita joita ei tarkoita. Olen kuitenkin anteeksi saanut, enkä enempää voisi toivoakaan. Tässä maailmassa ei kuitenkaan sellaista ihmistä ole joka ei virheitä tekisi. Niistä oppii ja ne kasvattaa. Omaan kyllä maailman parhaimmat ystävät, enkä heitä vaihtaisi, muuta en voi sanoa. En haluaisi heistä yhtäkään päästää pois täältä, minun luota, mutta pakko se on.
Mutta eikö se niin ole, että jos tuntuu pahalta päästää toinen pois, silloin siitä välittää hurjasti? Eli kuinka onnekas voinkaan olla, kun omaan jotain mikä tekee jäähyväisten jättämisestä niin vaikeaa?
Love,
Claudia
Vasta me kaikki odotimme että saadaan mopokortit ja että mennään riparille. Nyt siitäkin on jo 4 vuotta aikaa. Mihin ihmeeseen se aika oikein hupenee? Vuosia vierähtää ohitse, mutta mitään ei tunnu tapahtuvan. Kavereiden kanssa suunniteltiin miten lähdetään lukion jälkeen opiskelemaan jollekin isolle paikkakunnalle ja muutetaan kimppakämppään ja vietetään opiskelijaelämää. Olishan se ollut aivan mieletön kokemus, mutta tällä kertaa se tulee jäämään omalta osaltani välistä. Harmittaahan se, mutta en kuitenkaan kadu hetkeäkään, että olen tälläisen päätöksen tehnyt, päättänyt perustaa perheen ihmisen kanssa jota ilman en osaa, halua, enkä toivottavasti ikinä joudukaan olemaan.
Vaikka moni kavereistani täältä lähteekin omille teilleen, tiedän, että yksikään heistä ei tule unohtamaan meidän yhteisiä aikoja, enkä itsekään tule niitä unohtamaan. eikä niitä pidäkään unohtaa, eikä pidä ajatella että näitä ihmisiä ei tulisi enää ikinä näkemään, sillä asiahan ei niin tule olemaan. Tässä vaiheessa meidän yhteinen tie vaan haarautuu ja toiset lähtevät jatkamaan sitä toista tietä, mutta jossain vaiheessa nämä tiet taas yhdistyvät.
Näistä ystävistä vielä vähäsen. Itse olen tehnyt niin paljon asioita joita kadun ja joilla olen loukannut ystäviäni, olen tehnyt virheitä. Tiedän myös senkin, että jotkut asiat ovat olleet melkeinpä anteeksi antamattomia. Tiedän sen että näiden asioiden takia ystäväni ovat puhuneet minusta hirveän rumia asioita. Sitä en tiedä ovatko he niitä asioita tarkoittaneet, mutta itse elän siinä ajatuksessa, että vihaisena sanoo asioita joita ei tarkoita. Olen kuitenkin anteeksi saanut, enkä enempää voisi toivoakaan. Tässä maailmassa ei kuitenkaan sellaista ihmistä ole joka ei virheitä tekisi. Niistä oppii ja ne kasvattaa. Omaan kyllä maailman parhaimmat ystävät, enkä heitä vaihtaisi, muuta en voi sanoa. En haluaisi heistä yhtäkään päästää pois täältä, minun luota, mutta pakko se on.
Mutta eikö se niin ole, että jos tuntuu pahalta päästää toinen pois, silloin siitä välittää hurjasti? Eli kuinka onnekas voinkaan olla, kun omaan jotain mikä tekee jäähyväisten jättämisestä niin vaikeaa?
Love,
Claudia
keskiviikko 1. toukokuuta 2013
Noniin, nyt vihdoin ja viimein nappasin itseeni niskasta kiinni ja väsäsin tämän blogin alun itselleni! Kaipa tässä tulisi nyt vähän esittäytyäkin..
Eli näppäimistön takaa löytyy 19-vuotias nuori nainen joka on piakkoin myös tulossa äidiksi. Asustan yhtä Etelä-Karjalan kaupunkia yhdessä avopuolisoni ja vajaa 2-vuotiaan Labradorinnoutaja poitsun kanssa, ja tosiaan, kesällä meitä tulee olemaan yksi lisää tässä perheessä. :)
Ajatuksenani olisi kirjoittaa monipuolisista asioista, eikä vain jäädä jumiin siihen "mitä tein tänään"-muottiin, mutta saapa nähdä mitä tulee tapahtumaan! Yksi suurista intohimoistani on muoti ja erilaiset tyylit ylipäätänsä, joten luulen, että näitä tulee ainakin näkymään paljon täällä. Pidän myös hirmuisesti sisustamisesta! Veikkaan myös, että ei tulla välttymään vauva- ja raskauspostauksiltakaan, mutta sehän ei ketään haittaa. :) Tulen siis kirjoittelemaan tänne sellaisista asioista, jotka sillä hetkellä tuntuvat postaamisen arvoisilta ja mitkä itseeni mietityttää.
Toivottavasti kykenen miellyttämään lukijoita ja jos ideoita postauksille syntyy, niin otan niitä mielelläni vastaan!
Love,
Claudia
Eli näppäimistön takaa löytyy 19-vuotias nuori nainen joka on piakkoin myös tulossa äidiksi. Asustan yhtä Etelä-Karjalan kaupunkia yhdessä avopuolisoni ja vajaa 2-vuotiaan Labradorinnoutaja poitsun kanssa, ja tosiaan, kesällä meitä tulee olemaan yksi lisää tässä perheessä. :)
Ajatuksenani olisi kirjoittaa monipuolisista asioista, eikä vain jäädä jumiin siihen "mitä tein tänään"-muottiin, mutta saapa nähdä mitä tulee tapahtumaan! Yksi suurista intohimoistani on muoti ja erilaiset tyylit ylipäätänsä, joten luulen, että näitä tulee ainakin näkymään paljon täällä. Pidän myös hirmuisesti sisustamisesta! Veikkaan myös, että ei tulla välttymään vauva- ja raskauspostauksiltakaan, mutta sehän ei ketään haittaa. :) Tulen siis kirjoittelemaan tänne sellaisista asioista, jotka sillä hetkellä tuntuvat postaamisen arvoisilta ja mitkä itseeni mietityttää.
Toivottavasti kykenen miellyttämään lukijoita ja jos ideoita postauksille syntyy, niin otan niitä mielelläni vastaan!
Love,
Claudia
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)