everything and all

SYKSY. Oonko kenties hukan myöhässä, sillä syksyhän tässä on jo jonkun aikaa ollut, hupsis.

Syksy on oma lemppari vuodenaikani. Ja miksikö? Syksyllähän on kylmää ja märkää ja pimeää, hyihyi.

Tottahan tuo on. Mutta syksyllä tulee MAAILMAN ihanimmat vaatteet! Isot ja paksut neulepaidat, lämpimät kaulahuivit, hiukan paksummat sukkahousut ja kaikenmaailman saapikkaat! Ja kaikki niissä ihanissa syksyn väreissä! Rakastan syksyn pukeutumista. Mikään ei ole niin ihanaa, kun laittaa päällensä kerroksittain vaatteita aina vain enemmän ja enemmän. Vai voiko joku väittää vastaan? 

Tilasin tänää itselleni syksyksi ja talveksi ihanimmat takit mitä voin edes kuvitella ! Niistä sitten lisää, kunhan kotiutavat.

 Onhan tässä muutakin kerrottavaa! Me saatiin uusi koti! 

Tosiaan, uutta kotia olen odottanut kauan. Tai no kauan ja kauan. Omalle mittapuulleni tämä odotteluaika on ollut pitkä, vaikka todellisuudessa se kesti vain muutaman kuukauden. Meidän piti jo tällä viikolla päästä aloittelemaan muuttopuuhia, mutta asunnossa on vielä remontti kesken, joten me odottelemme kiltisti sen valmistumista. En millään enää jaksaisi odottaa, että pääsen laittamaan kaiken valmiiksi sinne! Noh, minun onnekseni ei enää ole pitkä aika, pari viikkoa vain. Ja pikkuinen Almakin saa ikioman huoneen! Voih, olen jo suunnitellut senkin valmiiksi.  

Nyt pitäisi vaan ottaa itseään niskasta kiinni ja alkaa pakkailemaan. Tai no onhan sitä jo hiukan aloiteltu, mutta PALJON on vielä tehtävää. Kunhan päästään muuttamaan ja saadaan kaikki valmiiksi, voisin vaikka jonkunlaista kotipostausta tehdä. 

Meidän pikkuisesta Almastakin on kasvanut jo iso tyttö! 4kk neuvolassa Almalla oli painoa 5660g ja pituutta 60cm, tästä on kuitenkin jo 2 viikkoa aikaa, joten onhan neiti jo paljon ehtinyt siitäkin kasvaa. Soseruokailukin on alkanut oikein mallikkaasti ja lemppareina löytyy bataatti-kesäkurpitsa-, päärynä- ja omenasoseet. 

Hurjaa miten nopeasti aika onkaan mennyt! Vasta meillä oli ihan pikkuinen tytön tyllerö ja nyt Alma jo kovasti yrittää päästä ryömimään ja muutenkin liikuskelemaan. 

<3

Vauhti päällä pikkumimmillä <3

<3

Tää punainen tukka on kyllä niin minua itseäni, en kyllä menisi vaihtamaan enää mihinkään!

Nyt tämä äiti lähtee tekemään vähän iltapalaa ja nauttimaan telkkarin antimista!

Love,

Claudia

TRIPLE A

Eilen juhlitiin. Meidän Papunen sai vihdoin ihan ikioman nimen itselleen. 

VIHDOIN.

Alma Ada Aurora <3

Nyt on niin ihanaa, kun voidaan kutsua häntä omalla nimellä aina, eikä vain silloin kun ollaan oltu keskenään, sillä mehän pidettiin nimi salassa. Tai ainakin yritettiin. 

Kastejuhla meni mukavasti, vieraita oli sopivasti ja syömistä yllin kyllin. Ja Alma melkein nukkui koko tilaisuuden ajan. Heräsi syömään kerran ja hetken viihdytti juhlaväkeä, kunnes taas; *zzzZZZZzzZZZzz*.


 Erittäin edustavaa...

Tänä aamuna meillä oli tarkoitus lähteä Alman kanssa pienimuotoiselle roadtripille. Käsitys aamusta hiukan venyi pienten kiukuttelujen myötä ja reissukin sitten lyheni huomattavasti. Päästiin me jopa Kouvolassa käymään! Saa nähdä minne tie vie huomenna, me käydään nyt retkeilemään oikein urakalla Alman kanssa! Ehdotuksia seuraavasta kohteestahan otetaan vastaan mielellään.. 

Ehkä aletaankin pitämään retkeilypäiväkirjaa, who knows..

Love,
Claudia 

A BEAUTIFUL BODY

Minttu, MAMI GO GO-blogin takaa oli rohkea ja latasi itsestään kuvan blogiinsa, paljastaen mitä raskaus ja synnytys on saanut hänelle aikaan ja haastoi meidät muut mukaan.
Haastehan sai alunperin alkunsa tästä, jonka tarkoituksena olisi saada jokainen nainen ymmärtämään, että heidän vartalonsa ovat kauniita, olivat ne sitten kuinka raidoitettuja taikka löysiä, idea on siinä, että vartalo muuttuu kun se saa jotain ainutlaatuista aikasiksi ja jokaisen tulisi olla ylpeä omasta kropastaan !

Haasteen myötä olen nähnyt mitä upeampia naisia, upeineen vartaloineen ja tarinoineen. Muiden tarinat ja kuvat ovat tuoneet minulle itselleni paljon enemmän rohkeutta ja samalla ne ovat auttaneet minua hyväksymään omaa vartaloani.

Nyt on minun tarinani vuoro.

Olen aina ollut pienikokoinen, paino aina alle 55kg ja vaatteet kuin vaatteet vain sujahti päälle. Olen aina pitänyt siitä pikkuvartalosta joka minulla oli, huom, OLI.
Raskauden aikana vartaloni muuttui. Painoa tuli lisää ja siirryttiin uusille kymmenyksille, mikä järkytti kamalasti ja sen myötä aloin huomaamaan, että täytyy alkaa ostaa isompia vaatteita äitiysvaatteiden lisäksi. Muut eivät huomanneet painon nousuani ja sanoivatkin, että kesällä taas mahdun vanhoihin vaatteisiini.

Mutta kas, näin ei käynytkään.

Kamala pettymys. Lantio leveni niin hurjasti, ettei farkut, joita pidin vielä ennen raskautta, mahtuneet enää kiinni. Paidat eivät istuneet päälle. Vaatekokoni kasvoi melkeinpä kahdella. Näytin omasta mielestäni ihan kamalalta. Vatsa vain löllyi, tein mitä tahansa. En ollut yhtään tyytyväinen itseeni ja tunsin epäonnistuneeni.

Tässä se nyt olisi. 

Kaksi päivää vajaa kaksi kuukautta synnytyksestä. Löysän mahan ja hyllyvien reisien lisäksi sain vielä sektioarven. Raskausarvilta vältyin, tai no muutama löysi tiensä vasempaan kylkeeni, mutta ei sen enempää.

Tämän haasteen myötä aloin katsoa itseäni positiivisemmin. Eihän tuo vartalo nyt niin kauhean näköinen ole. Eihän? Mutta totuus on, että raskaus muovasi minusta naisen. En ole enää henkisesti mikään teinityttönen. Miksi minun pitäisi olla fyysisesti sellainen? Jokainen nainen on kaunis. Jokainen vartalo on kaunis, vaikka sitä ei itse uskoisikaan, kun omasta on kyse.

Enää en ole tyttö.

Olen nainen.

Olen Äiti. Äiti saakin olla vähän pehmoisempi! 


Love,
Claudia

Karhunpoika sairastaa...

...eipäs kun minä.

Kuume, kurkkukipu, järkyttävä päänsärky.

Eikä tilannetta helpota yhtään se, että neidillä on ollut muutama viime päivistä suht kiukuntäyteisiä.

Meidän Papunen on kyllä oikea seurapiirineiti ! Jos ollaan kyläilemässä tai jos meillä on vieraita, neiti on niin nätisti ja kiltisti, mutta melkeinpä heti kun ollaan taas kolmistaan, se alkaa taas. Hirmuinen kiukuttelu ja mikään ei ole hyvä. Onneksi näitä päiviä ei kuitenkaan ole paljoa, nyt viime aikoina vain hieman turhan tiheästi.

Kunpa tämä oma vointi nyt kohentuisi, niin jaksaisi paremmin.


Love,
Claudia

A day in our little family

*prrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrr* klo 5:00 kuuluu herätyskellon sulosoinnut vierestä, Isi nousee ylös ja menee kylppäriin. Samaan aikaan toiselta puolelta alkaa kuulua vienoa vikinää pinniksestä, tyttö heräsi. Isi tulee kylppäristä, käy laittamassa maitoa valmiiksi, ottaa tytön sängystä, vaihtaa vaipan ja molemmat häviävät sitten makuuhuoneesta olkkariin ruokailemaan. Kuluu jonkun aikaa ja Isi tuo unisen Papusen takaisin sänkyyn nukkumaan ja reippaan tunnin kuluttua häviää itse töihin. Papu ja Äippä jatkaa unia vielä muutaman tunnin verran, ennen kuin nälkä iskee taas.

Näin alkaa jokainen arkiaamu meidän perheessä.

Noin klo 12 aikoihin Papua alkaa taas väsyttämään. Syödään ja valmistaudutaan päikkäreille, joko vaunuihin tai sänkyyn. Ensin nukutaan pari pientä pätkää ja ollaan taas hetkinen hereillä ja sitten noin klo 14 nukutaan pitempi päikkäripätkä. Isi pääsee klo 16:00 töistä ja Papunen jatkaa vielä uniaan kun Isi on kotiutunut. Kun tulee taas heräämisen aika, pääsee Isi ja Papunen viettämään yhteistä aikaa. 


Ja Äippä saa hetkeksi hengähtää.

Taas syödään, leikitään ja puuhaillaan yhdessä. välillä Äippä ja Papunen, toisinaan taas Isi ja Papu, ja jos oikein hyvin käy, niin koko perhe yhdessä.

Kellon alkaessa lähestyä 19, kaivetaan yökkäri valmiiksi ja käydään laittamassa kylpyvesi Papuselle valmiiksi. Kylvyn jälkeen kuivattelu ja hiukset kuosiin, yökkäri päälle ja aloitellaan tankkausta.

Ja taas nukuttaisi niin kovin.

Papusen käydessä iltaunille, Äippä ja Isi saa olla hetken kaksistaan, tai no se aika kulutetaan siihen että Isi istuu tietokoneella ja Äippä tuijottaa telkkaria. Parin tunnin kuluttua Äippä menee jo nukkumaan ja Isi jää odottelemaan Papusen heräämistä. Tämän tapahtuessa, Isi ja Papu syö ja tulevat molemmat sen jälkeen nukkumaan. Papusen herätessä yöllä on Äipän vuoro nousta ylös ja hoitaa pikkuisen Pavun tarpeet, jonka jälkeen unet taas jatkuvat mukisematta.

Kunnes taas kuuluu *prrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrr* ja Isi nousee ylös.


Tällä kaavalla kuluu meidän päivistä melkeinpä jokainen, mutta kyllähän niitä poikkeuksia tulee aina vastaan. Meillä on sujunut arki hirmu hyvin ja aika on kulunut kuin siivillä. Pian vietetään Papusen 2kk päivää ja heti sen perään juhlitaan sitä kun meidän neiti saa iha ikioman nimen.

Love,

Claudia

Long Time No See

Tässä on päässyt vierähtämään tovi jos toinenkin, ilman että olen kirjoittanut mitään, joten jospa nyt sitten palaan hiukan menneisiin tapahtumiin.

Tosiaan, laskettuaika olisi nyt tämän viikon sunnuntaina, 16.päivä, mutta eipä siinä ole enää mitään odotettavaa, sillä 1.6 miusta tuli maailman kauneimman, pienen tyttövauvan onnellinen äiti! Ollaan erittäin onnellisia tuoreen Isin kanssa.
Sairaalassa oltiin pikkuisen kanssa 4päivää ja itse jouduin olemaan melkein viikon, kun päädyin toipilaaksi jo ennen 1.päivää. Nyt ollaan päästy elämään vauvan tuoksuista perhe-elämää ja kuinka yllättävää onkin, meillä on kaikki sujunut oikein mallikkaasti! Isi puuhaa hirmu paljon neidin kanssa ja ovat kyllä niin hellyyttäviä yhdessä!
Mitä luultavammin jatkossa voi kuulua joko enemmin taikka vähemmin meidän uudesta arjesta.

Isi ja Papunen ♥

Papunen 10vrk ♥

Palataan paremmalla ajalla! 

Love, 

Claudia

A day without friend is like a pot without a single drop on honey.

Jo pienenä tyttönä olen sanonut, että Nalle Puh on parasystäväni.

Tänä päivänäkin olen samaa mieltä.

Ainoa ero on siinä, että tänä päivänä ymmärrän sen miksi sitä mieltä olen. 

Love,

Claudia

KesäKesäKesäKesä

Kesä tulee, jippii!
Koko talven oon odottanut että tulisi lämmin ja pystyisi olemaan ulkona vähemmällä vaatevarustuksella ja nyt, nyt se on mahdollista ! Harmi on vaan se, että minulla ei oikein ole sopivan kokoisia kesävaatteita, kun tämä mollukka tuossa keskivartalolla vie aika paljon tilaa. Mutta ei sekään enää kauaa siinä viihdy! Tänään on nimittäin päivälleen tasan kuukausi jäljellä Haikara-Airin arvioituun saapumisaikaan! Jännät paikat, jännät paikat.

Nyt on muutenkin jotenkin paljon mukavampaa. Ei jaksa turhaan stressata. Nyt enää pitäisi muutama koulujuttu loppuun ja sitten voinkin nauttia täysin siemauksin kesän tulosta !

Ja tänään taas Leijonalätkää !

Love,
Claudia

Sitä kaikkea ja kaikkea siltä väliltä

Huh, tässä on ollut taas aikamoinen viikko takana! Tiistaina kävin EKKS:lla kontrollissa, sen seurauksena, kun muutama viikko sitten jouduin siellä majailemaan hiukkasen pidemmän tovin. Kaikki oli oikein mallillaan, niin itselläni, kuin myös tuolla pienemmälläkin. Lääkäri toivotti meidät tervetulleeksi taas osastolle, kunhan alkaa siltä tuntumaan. Eli seuraavan kerran kun sinne joudun lähtemään, mitä luultavammin palaan sieltä kahdessa osassa ! Ja tosiaan, pikkuisen arvioituun saapumisaikaan on enää vain 36päivää jäljellä, joten alkaa tässä pikkuhiljaa jännittämäänkin.

Eilen iltapäivällä aloitin taas hurjan siivousurakan ja ensimmäisenä kohteena olikin meidän kylppäri ja sauna. Siihen vierähtikin kolmisen tuntia ja kyllä nyt kelpaa! Iltasesta kävin vielä itsekseni saunassa rentoutumassa kera kasvonaamion ja jalkahoidon. Voin sanoa että uni tuli kyllä aika hyvin!
Tänään urakka sitten jatkuikin. Omaksi onnekseni saun vähän apuvoimia, sillä en olis itse kyllä jaksanut, vai pitäisikö sanoa kyennyt koko hommaa itsekseni tekemään. Nyt on kuitenkin koti kuosissa ja melkein kaikki vauvaakin varten valmiina. Oma kroppa kyllä kertoo että on jotakin tehnyt.. Selkää särkee ihan kamalasti ja vatsa ihan kivikovana kokoajan. Kävelessä näytän ihan kuin olisi metrinen halko poikittain sanonko missä.. Huvittavan näköistä, mutta ei yhtään mukavan tuntuista.

Sen tiedän että tänään en tee enää mitään muuta kuin makaan sohvalla hiukan herkutellen ja nauttien MM-jääkiekosta, Suomi-Venäjä. Saa nähdä miten äkäinen joukkue siellä meitä odottaa eilisen Ranskalle häviön jäljiltä.

Mitenkäs, seuraatteko te MM-kisoja?

Tämä postaus oli nyt vähän tälläinen "hei mitä kuuluu", kun niin kovin halusin kirjoittaa, mutta en oikein keksinyt mistä kirjottaisin ja kun aikaakin oli jo kulunut viime postauksesta. Nyt siis toivoisin saavani ehdotuksia ja toiveita tulevia postauksia varten!

Ja vielä loppukevennykseksi masusta viikon takaista kuvaa. :)

Hyvää viikonloppua kaikille! ♥

Love,
Claudia

How lucky I am to having something that makes saying goodbye so hard?

Tässä alkaa nyt olla suht ajankohtaisena aiheena se miten omat ystäväni alkavat lähteä opiskelemaan toisille paikkakunnille ja miten itselläni tulee muuttumaan elämäntilanne hurjasti. Tällä hetkellä antaisin kyllä mitä tahansa, että voisin pysäyttää ajan hetkeksi.

Vasta me kaikki odotimme että saadaan mopokortit ja että mennään riparille. Nyt siitäkin on jo 4 vuotta aikaa. Mihin ihmeeseen se aika oikein hupenee? Vuosia vierähtää ohitse, mutta mitään ei tunnu tapahtuvan. Kavereiden kanssa suunniteltiin miten lähdetään lukion jälkeen opiskelemaan jollekin isolle paikkakunnalle ja muutetaan kimppakämppään ja vietetään opiskelijaelämää. Olishan se ollut aivan mieletön kokemus, mutta tällä kertaa se tulee jäämään omalta osaltani välistä. Harmittaahan se, mutta en kuitenkaan kadu hetkeäkään, että olen tälläisen päätöksen tehnyt, päättänyt perustaa perheen ihmisen kanssa jota ilman en osaa, halua, enkä toivottavasti ikinä joudukaan olemaan.

Vaikka moni kavereistani täältä lähteekin omille teilleen, tiedän, että yksikään heistä ei tule unohtamaan meidän yhteisiä aikoja, enkä itsekään tule niitä unohtamaan. eikä niitä pidäkään unohtaa, eikä pidä ajatella että näitä ihmisiä ei tulisi enää ikinä näkemään, sillä asiahan ei niin tule olemaan. Tässä vaiheessa meidän yhteinen tie vaan haarautuu ja toiset lähtevät jatkamaan sitä toista tietä, mutta jossain vaiheessa nämä tiet taas yhdistyvät.

Näistä ystävistä vielä vähäsen. Itse olen tehnyt niin paljon asioita joita kadun ja joilla olen loukannut ystäviäni, olen tehnyt virheitä. Tiedän myös senkin, että jotkut asiat ovat olleet melkeinpä anteeksi antamattomia. Tiedän sen että näiden asioiden takia ystäväni ovat puhuneet minusta hirveän rumia asioita. Sitä en tiedä ovatko he niitä asioita tarkoittaneet, mutta itse elän siinä ajatuksessa, että vihaisena sanoo asioita joita ei tarkoita. Olen kuitenkin anteeksi saanut, enkä enempää voisi toivoakaan. Tässä maailmassa ei kuitenkaan sellaista ihmistä ole joka ei virheitä tekisi. Niistä oppii ja ne kasvattaa. Omaan kyllä maailman parhaimmat ystävät, enkä heitä vaihtaisi, muuta en voi sanoa. En haluaisi heistä yhtäkään päästää pois täältä, minun luota, mutta pakko se on.

Mutta eikö se niin ole, että jos tuntuu pahalta päästää toinen pois, silloin siitä välittää hurjasti? Eli kuinka onnekas voinkaan olla, kun omaan jotain mikä tekee jäähyväisten jättämisestä niin vaikeaa?

Love,
Claudia

Noniin, nyt vihdoin ja viimein nappasin itseeni niskasta kiinni ja väsäsin tämän blogin alun itselleni! Kaipa tässä tulisi nyt vähän esittäytyäkin..

Eli näppäimistön takaa löytyy 19-vuotias nuori nainen joka on piakkoin myös tulossa äidiksi. Asustan yhtä Etelä-Karjalan kaupunkia yhdessä avopuolisoni ja vajaa 2-vuotiaan Labradorinnoutaja poitsun kanssa, ja tosiaan, kesällä meitä tulee olemaan yksi lisää tässä perheessä. :)

Ajatuksenani olisi kirjoittaa monipuolisista asioista, eikä vain jäädä jumiin siihen "mitä tein tänään"-muottiin, mutta saapa nähdä mitä tulee tapahtumaan! Yksi suurista intohimoistani on muoti ja erilaiset tyylit ylipäätänsä, joten luulen, että näitä tulee ainakin näkymään paljon täällä. Pidän myös hirmuisesti sisustamisesta! Veikkaan myös, että ei tulla välttymään vauva- ja raskauspostauksiltakaan, mutta sehän ei ketään haittaa. :) Tulen siis kirjoittelemaan tänne sellaisista asioista, jotka sillä hetkellä tuntuvat postaamisen arvoisilta ja mitkä itseeni mietityttää.

Toivottavasti kykenen miellyttämään lukijoita ja jos ideoita postauksille syntyy, niin otan niitä mielelläni vastaan!

Love,
Claudia