A BEAUTIFUL BODY

Minttu, MAMI GO GO-blogin takaa oli rohkea ja latasi itsestään kuvan blogiinsa, paljastaen mitä raskaus ja synnytys on saanut hänelle aikaan ja haastoi meidät muut mukaan.
Haastehan sai alunperin alkunsa tästä, jonka tarkoituksena olisi saada jokainen nainen ymmärtämään, että heidän vartalonsa ovat kauniita, olivat ne sitten kuinka raidoitettuja taikka löysiä, idea on siinä, että vartalo muuttuu kun se saa jotain ainutlaatuista aikasiksi ja jokaisen tulisi olla ylpeä omasta kropastaan !

Haasteen myötä olen nähnyt mitä upeampia naisia, upeineen vartaloineen ja tarinoineen. Muiden tarinat ja kuvat ovat tuoneet minulle itselleni paljon enemmän rohkeutta ja samalla ne ovat auttaneet minua hyväksymään omaa vartaloani.

Nyt on minun tarinani vuoro.

Olen aina ollut pienikokoinen, paino aina alle 55kg ja vaatteet kuin vaatteet vain sujahti päälle. Olen aina pitänyt siitä pikkuvartalosta joka minulla oli, huom, OLI.
Raskauden aikana vartaloni muuttui. Painoa tuli lisää ja siirryttiin uusille kymmenyksille, mikä järkytti kamalasti ja sen myötä aloin huomaamaan, että täytyy alkaa ostaa isompia vaatteita äitiysvaatteiden lisäksi. Muut eivät huomanneet painon nousuani ja sanoivatkin, että kesällä taas mahdun vanhoihin vaatteisiini.

Mutta kas, näin ei käynytkään.

Kamala pettymys. Lantio leveni niin hurjasti, ettei farkut, joita pidin vielä ennen raskautta, mahtuneet enää kiinni. Paidat eivät istuneet päälle. Vaatekokoni kasvoi melkeinpä kahdella. Näytin omasta mielestäni ihan kamalalta. Vatsa vain löllyi, tein mitä tahansa. En ollut yhtään tyytyväinen itseeni ja tunsin epäonnistuneeni.

Tässä se nyt olisi. 

Kaksi päivää vajaa kaksi kuukautta synnytyksestä. Löysän mahan ja hyllyvien reisien lisäksi sain vielä sektioarven. Raskausarvilta vältyin, tai no muutama löysi tiensä vasempaan kylkeeni, mutta ei sen enempää.

Tämän haasteen myötä aloin katsoa itseäni positiivisemmin. Eihän tuo vartalo nyt niin kauhean näköinen ole. Eihän? Mutta totuus on, että raskaus muovasi minusta naisen. En ole enää henkisesti mikään teinityttönen. Miksi minun pitäisi olla fyysisesti sellainen? Jokainen nainen on kaunis. Jokainen vartalo on kaunis, vaikka sitä ei itse uskoisikaan, kun omasta on kyse.

Enää en ole tyttö.

Olen nainen.

Olen Äiti. Äiti saakin olla vähän pehmoisempi! 


Love,
Claudia

Karhunpoika sairastaa...

...eipäs kun minä.

Kuume, kurkkukipu, järkyttävä päänsärky.

Eikä tilannetta helpota yhtään se, että neidillä on ollut muutama viime päivistä suht kiukuntäyteisiä.

Meidän Papunen on kyllä oikea seurapiirineiti ! Jos ollaan kyläilemässä tai jos meillä on vieraita, neiti on niin nätisti ja kiltisti, mutta melkeinpä heti kun ollaan taas kolmistaan, se alkaa taas. Hirmuinen kiukuttelu ja mikään ei ole hyvä. Onneksi näitä päiviä ei kuitenkaan ole paljoa, nyt viime aikoina vain hieman turhan tiheästi.

Kunpa tämä oma vointi nyt kohentuisi, niin jaksaisi paremmin.


Love,
Claudia

A day in our little family

*prrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrr* klo 5:00 kuuluu herätyskellon sulosoinnut vierestä, Isi nousee ylös ja menee kylppäriin. Samaan aikaan toiselta puolelta alkaa kuulua vienoa vikinää pinniksestä, tyttö heräsi. Isi tulee kylppäristä, käy laittamassa maitoa valmiiksi, ottaa tytön sängystä, vaihtaa vaipan ja molemmat häviävät sitten makuuhuoneesta olkkariin ruokailemaan. Kuluu jonkun aikaa ja Isi tuo unisen Papusen takaisin sänkyyn nukkumaan ja reippaan tunnin kuluttua häviää itse töihin. Papu ja Äippä jatkaa unia vielä muutaman tunnin verran, ennen kuin nälkä iskee taas.

Näin alkaa jokainen arkiaamu meidän perheessä.

Noin klo 12 aikoihin Papua alkaa taas väsyttämään. Syödään ja valmistaudutaan päikkäreille, joko vaunuihin tai sänkyyn. Ensin nukutaan pari pientä pätkää ja ollaan taas hetkinen hereillä ja sitten noin klo 14 nukutaan pitempi päikkäripätkä. Isi pääsee klo 16:00 töistä ja Papunen jatkaa vielä uniaan kun Isi on kotiutunut. Kun tulee taas heräämisen aika, pääsee Isi ja Papunen viettämään yhteistä aikaa. 


Ja Äippä saa hetkeksi hengähtää.

Taas syödään, leikitään ja puuhaillaan yhdessä. välillä Äippä ja Papunen, toisinaan taas Isi ja Papu, ja jos oikein hyvin käy, niin koko perhe yhdessä.

Kellon alkaessa lähestyä 19, kaivetaan yökkäri valmiiksi ja käydään laittamassa kylpyvesi Papuselle valmiiksi. Kylvyn jälkeen kuivattelu ja hiukset kuosiin, yökkäri päälle ja aloitellaan tankkausta.

Ja taas nukuttaisi niin kovin.

Papusen käydessä iltaunille, Äippä ja Isi saa olla hetken kaksistaan, tai no se aika kulutetaan siihen että Isi istuu tietokoneella ja Äippä tuijottaa telkkaria. Parin tunnin kuluttua Äippä menee jo nukkumaan ja Isi jää odottelemaan Papusen heräämistä. Tämän tapahtuessa, Isi ja Papu syö ja tulevat molemmat sen jälkeen nukkumaan. Papusen herätessä yöllä on Äipän vuoro nousta ylös ja hoitaa pikkuisen Pavun tarpeet, jonka jälkeen unet taas jatkuvat mukisematta.

Kunnes taas kuuluu *prrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrr* ja Isi nousee ylös.


Tällä kaavalla kuluu meidän päivistä melkeinpä jokainen, mutta kyllähän niitä poikkeuksia tulee aina vastaan. Meillä on sujunut arki hirmu hyvin ja aika on kulunut kuin siivillä. Pian vietetään Papusen 2kk päivää ja heti sen perään juhlitaan sitä kun meidän neiti saa iha ikioman nimen.

Love,

Claudia